| ROTU | suomalainen puoliverinen | SUKUPUOLI | tamma |
| SYNTYNYT, IKÄ | 14.01.15, 7-vuotias | SÄKÄKORKEUS | 163cm |
| KASVATTAJA | Linnea | VÄRI | mustanruunikko |
| OMISTAJA | varpu. (VRL-14111) | REKISTERINUMERO | VH16-000-000 |
| KOULUTUS | estepainotteinen/ vaB, 160cm | KOTITALLI | Etsinnässä | ei vielä saavutuksia |
Luonnekuvaus ja taustoja
"Dendra palautui vuoden 2014 elokuussa takaisin kasvattajalleen, sillä omistaja ei pärjännyt nuoren hevosen kanssa lähes lainkaan. Tammasta oli viimeisten vuosien aikana tullut arvaamaton ja hyvin pelokas nelijalkainen. Se ei luottanut ihmisiin enää yhtään ja äkkinäiset liikkeet saivat mustanruunikon lähes kiipeämään seinille. Kaikki oli saanut alkunsa heti siitä päivästä kun sillä alettiin ratsastamaan. Kovat otteet eivät sopineet herkkäsieluiselle tammaneidille, ja siitä suoriutui aikamoinen noidankehä pikkuhiljaa." Luin myynti-ilmoituksesta tamman taustat ja päätin, että tämä minun oli nähtävä. Mukaan oli liitetty vielä suloinen kuva neidistä, joten otin välittömästi puhelimen käteeni ja soitin jännittyneenä myyjälle. Hetken käytyämme vakavaa keskustelua lähdin siltä istumalta vierailulle tamman sen hetkiseen asuinpaikkaan. Tuo arka sinisilmäinen otus tuijotti minua karsinan nurkasta. Ei.. tämä ei ole niitä tapauksia joissa ostopäätökseni tapahtui heti. Kuitenkin hetken mietittyäni näin sen potentiaalin, joka piileskeli syvällä tuossa arassa nelijalkaisessa ja päätin tehdä tarjouksen.
Tosiaan kasvattajan kuvaus osui oikeaan, sillä tamma oikein koettelee hoitajaansa joka ikinen päivä. Se on hyvin arka, herkkä ja säikähtää nopeita ja suuria liikkeitä. Jos osaat muuntautua läpinäkyväksi ja olla hiiren hiljaa, niin sitten voi olla, että tamma rauhoituu, mutta kukapa tähän pystyisi. Jos tästä edes jonkunlainen käyttöhevonen halutaan, niin tulee tammaa käsitellä kuin kukkaa kämmenellä. Hoitaessa tamma steppailee hermostuneesti paikoillaan, joten paras paikka hoitaa se on käytävällä, mutta mieluiten niin, ettei siellä ole muuta häiriöitä, jotta ei hermostu lisää. Dendraa onnistuu edes jotenkin käsittelemään, jos toimii rauhallisesti, mutta päättäväisesti ja rohkeasti, sillä pelokas ihminen pelokkaan hevosen kanssa ei ole hyvä yhdistelmä. Dendra on kuitenkin edistynyt huimasti luottamuksen saralla ja antaa tuttujen ihmisten hoitaa sitä hyvin ilman enempiä ongelmia. Miehet ja ihmiset, jotka se tapaa ensimmäistä kertaa jännittävät vielä, mutta se on oppinut myös suhtautumaan uusiin asioihin hillitymmin ja rauhallisemmin. Luonnonharjaksisiin harjoihin olemme nyt jääneet, sillä tietynlainen herkkähipiäinen tamma vielä on ja tulee varmasti olemaankin. Vesi, kahisevat esineet ja muuta saa vielä tamman sätkähtämään, mutta se sietää niitä kuitenkin hienosti, vaikka sitten korvat hieman luimussa olisivatkin.
Ratsastaessa pieni epävarmuus tammalla on. Dendra on kyllä taitava ja osaava, ja se pyrkii tekemään mitä siltä pyydetään, mutta se on melko jäykkä ainakin aina alkuun. Liian kovat avut saavat juoksemaan sen alta pois, mutta liian mitäänsanomattomat saavat sen hermostuneeksi, kun ei tajua mitä siltä pyydetään. Tammalla tulisi siis ratsastaa pelkillä painoavuilla ja jättää käsi hiljaa. Näin tamma toimiikin parhaiten, pohje tulee pitää kiinni ja sitä pitää uskaltaa käyttää herkkyydestä huolimatta. Dendra on kuitenkin nopea oppimaan, joten siksi on erittäin osaava. Hyppää myös erinomaisella tekniikalla, on rohkea erikoisesteiden kanssa ja osaa katsoa ponnistuspaikat hyvin. Maastossa erittäin säpsy, eikä sinne kannatakkaan yrittää yksin. Kaverinkin kanssa se on sellaista hyppelyä, että ensin kotona katsotaan kaikki kuntoon ja sitten suunnataan vasta uusiin maisemiin.
Sukuselvitys
|
i. ML Winderviet FWB, 168cm, hopeamusta |
ii. Sacrament VIP MVA Fn PP MVA, KTK-II, YLA1, ERJ-I | iii. Whirlaway |
| iie. Scarlett | ||
| ie. Frozen Love | iei. Little Lover | |
| iee. Frozen Heart | ||
|
e. Fidalglein Whistel † FWB, 164cm, ruunikko | ei. Remedy´s Zamneider Crime † | eii. Tuntematon |
| eie. Tuntematon | ||
| ee. Eternal Wing † | eei. Tuntematon | |
| eee. Tuntematon |
Kilpailukalenteri
Dendran kanssa kilpaillaan realistisesti ja tavoitteellisesti. Vain sijoitukset. Aloitamme 80cm luokista, joista tamma tarvitsee 5 sijoitusta. 100cm luokista 5 sijoitusta. 120cm luokista 5 sijoitusta. 140-150cm luokista 10 sijoitusta, jonka jälkeen kilpailemme 160cm tasolla vähintään 20 sijoitusta.
| Esteratsastus (ERJ alaiset) | |
|
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 |
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 |
| Jokulaji | |
|
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 |
00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 00.00.0000 - Paikka - Luokk A - 0/00 |
Päiväkirja
>16. syyskuuta 2016 - Estevalmennus - kirjoittanut omistaja
Olin löytänyt meille ihan mahtavan valmentajan, jonka valmennuksissa pystyimme käymään ihan lähitallilla. Ossi Väliaho oli ainakin Suomen kuulu esteratsastaja, jonka avulla olemme saaneet Dendran kanssa rutkasti itsevarmuutta ja uusia oppeja nyt syksyllä alkavaa kisakautta varten. Tänään oli taas tarkoitus suunnata miehen pitämään estevalmennukseen.
25. elokuuta 2016 - Sateinen maastolenkki - kirjoittanut omistaja
Ulkona satoi kaatamalla sellaisia isojen rättien kokoisia pisaroita. Se jos mikä oli hyvä sää lähteä rauhalliselle maastolenkille metsään. Tallustelin uusien sadevaatteideni kanssa läheiselle tallille, jossa Dendra sai asua väliaikaisesti. Muutto meillä kuitenkin olisi edessä muutaman viikon sisällä ja siihen mennessä pitäisi löytää uusi tallipaikka. Minua stressasi, mutta en antanut sen pilata maastoreissuamme, sillä jos minä stressaan, Dendrakin stressaa. Tamma odotteli minua jo sadeloimi selässään ulkona. Punainen väri sopi sille hyvin ja se näytti oikein edustuskelpoiselta, vaikka sen läpimärkä otsaharja olikin liimautunut sen päähän. Mä oon oikeastaan tosi ylpeä siitä miten pitkälle me ollaan Dendran kanssa päästy, eikä siitä seinille hyppivästä hermoromahduksesta oo enää tietoakaan. Kevät meni oikeastaan kokonaan maastakäsittelyharjoituksissa ja kesän alussa vasta uskaltauduin uudestaan selkään ja aloitimme treenaamisen tosissaan. Toisaalta kevään sessioista oli hyötyä, sillä nyt tamma seuraa minua talliin vaikka ilman narua. Uskokaa pois, olemme kokeilleet monta kertaa!
Sisällä sidoin Dendran kaksin puolin kiinni pesuboksiin ja punaisen harjapakin olin jo tuonut valmiiksi siihen viereen. Luonnonharjaksiset harjat ovat osoittautuneet todella hyviksi Dendralla ja nytkin se oikein nautti harjauksesta ja kosketuksesta, eikä arastellut yhtään. Mitä se tosiaan on tehnyt muovisten harjojen kanssa. Varusteiksi valikoitui tänään satulan ja suitsien lisäksi punainen satulahuopa ja punaiset kotisuojat, jotka olivat jo hieman kuluneet. Heitin huovan ensin selkään ja perään satulan, jossa oli satulasuoja. Sen verran tyyris oli satula, että en todellakaan halunnut sitä pilata. Onneksi sadekin ulkona hieman hellitti. Kauniit suitset laitoin vielä tamman päähän ja eikun menoksi. Peruutetaampas hetki, kypärä minulle ja uusi yritys!
Dendra pärskähteli löntystellessään tallin pihalta kohti metsää. Dendran maastopelokkuudestakin oltiin suurimmilta osin päästy eroon, vaikka säpsy se oli vieläkin. Minkä hevonen saaliseläimenä sille voi. Uudet sadevaatteeni kestivät sadettä hyvin, eivätkä ne olleet päästäneet ensimmäiseen ravipätkään mennessä yhtään vettä. Dendra sai mennä omia vauhtejaan ja minä vain nautiskelin selässä. Harvasen kerta ne korvat sieltä nousivat höröön ja tamma jähmettyi, mutta hyvin se kuitenkin rentoutui takaisin itsekseen kun huomasi, ettei jännitettävää ollut. Tulimme suhteellisen pitkän hiekkatien päähän ja ihan yllättäen Dendra ampaisi laukkaan. Joskus aikaisemmin olimme siinä tosiaan laukannut, joten nytkin oli tamman näköjään päästävä. Nousin kevyeen istuntaan ja annoin tamman laukata. Vasta tien päässä se hidasti raviin ja annoin sen jopa ravata omaa tahtiaan, kun pohja oli vielä hyvä. Pienelle polulle saapuessamme hidastin sen käyntiin ja köpöttelimme takaisin tallin pihalle.
Sade oli jo lakannut, joten laitoin Dendran harjauspuomille kiinni, riisuin ripeästi sen varusteet ja se sai mennä takaisin ulkoilemaan vielä ennen iltatallia ja iltaruokia. Kiikutin varusteet takaisin omille paikoilleen, lakaisin tallikäytävän ja suunnistin kohti kotia.
11. marraskuuta 2015 - Edistystä luottamuksen saralla - kirjoittanut omistaja
Me ollaan Dendra-neidin kanssa ihan tosissaan nyt otettu toi toisiimme luottaminen ja sen rakentaminen hyvälle saralle. Olen todella ylpeä tuosta arasta tytöstä, joka on minuun kuukauden aikana alkanut luottaa tuhatkerroin enemmän kuin alussa. Selkään ollaan uskaltauduttu melkeimpä joka päivä, eikä neiti pompi ja säntäile sinne tänne. Pikkuhiljaa edistystä on alkanut syntyä myös ratsastuksessa ja Dendra antaa itsestään joka kerta enemmän ja enemmän. Paljon tehtäviä sillä saa kyllä teettää, jotta ei kyllästy tai hermostu, mutta kun sen muistaa niin todella kivasti kulkee tamma oikein päin ja kuulolla. Hyppäämistä ollaan myös aloitettu ihan alle metrin esteillä ja toivon myös, että joku päivä päästäisiin vähän valmentautumaan ennen ensimmäistä kisasuoritustamme. Jotenkin odotan päästä tamman kanssa kisakentille, ehkä ensin esteillä, koska sitä Dendra rakastaa paljon enemmän.
Se tarkoittaakin sitä, että meidän on lähdettävä varusteostoksille. Niin minä kuin Dendrakin tarvitaan valkoista päälle ja odottakaapa vaan niin löydän myös vaikka mitä muuta kivaa tammalle. Olen myös aina halunnut pinkin prinsessaponin, joten tässähän minulle sellainen ja teemaväri tuleekin olemaan varmaan aika hempeän punaisen sävytteinen. Tiedä sitten mitä Dendra tykkää, saatikka sitten Jaakko varmaan haukkuu ihan maanrakoon, mutta minun rahat (ehkä vähän Jaakonkin), joten ostampa mitä haluan!
17. syyskuuta 2015 - Uuden kodin etsimistä - kirjoittanut omistaja
"Nyt alkoi uuden kotipaikan metsästys!", ajattelin ja aloin selaamaan nettiä toiveikkaana. Heti mitään sopivaa ei silmään osunut, joten päätin ainakin vielä täksi päiväksi tyytyä tuohon omaan rötisköön jonkin aikaa, kunnes Se Oikea talli sattuisi kohdalle. Lähdin ajelemaan kylmän syystuulen tuivertaessa. Siellä se minunkin tamma varmaan hytisi tarhassa kun tuo perhanan Jaakko osaa edes hevosta loimittaa, vaikka niin hevosmiestä sitä ollaan. Aamukaste oli vielä nurmikolla, olisikohan kello ollut kuuden pintaan. Amuuvirkku mikä aamuvirkku.. Siellä se Dendra ihan tyytyväisenä kuitenkin oli jo aikaisin ulkona, kun Jaakko lupasi sen käydä ruokkimassa vähän ennen kun lähtee töihin, vaikka eihän n. 15 minuutilla ole väliä, sillä sen pituisella viiveellä minä saavuin perille. Otin suoraan kottarit ja talikon karsinan siivousta varten ja sen puhdistettuani päätin lähteä metsästämään hevostani harjattavaksi. Otin ihan varmuudeksi kypärän päähän ja ketjuriimunarun, mutta helliähän tässä nyt yritettiin olla. Porkkana vielä taskuun palkkioksi ja sitten tarhan suuntaan.
Seisoskelin hyvin rauhallisesti portilla ja kutsuin tammaa lempeällä äänellä. Aluksi kipaisi tamma perimmäiseen nurkkaan, mutta kun tajusi, että eihän toi hyypiö oo lähössä tuolta portilta huutelemasta ja onhan sillä ehkä porkkanaakin, niin lähti Dendra nätisti köpöttelemään kohti porttia. Lähestyessään jännittyi ja varovaisemmin lähestyi, mutta uskalsi kuitenkin antaa kiinni. Rauhallisesti annoin sen omaa vauhtiaan kävellä kohti tallia ja naru löysällä annoin sille etäisyyttä jos se halusi. Voi tamma raukkaa kun se ei osannut rauhoittua. Karsinaan päästessä jännitys vain kasvoi, joten annoin sen rauhoittua hetken yksikseen, jonka jälkeen palasin harjojen kanssa ja aloitin pehmeällä harjalla sukimisen. Olin ostanut uudet luonnonharjaksiset harjat neidille, jotta sen herkkä hipiäinen iho kestäisi harjauksen.
Hetken päästä pientä rentoutumista oli huomattavissa. Sen lihakset yksi kerrallaan lakkasivat jännittämästä. Ojensin tammalle porkkanan. Jatkoin samalla tavalla, rauhallisesti ja pitkin vedoin harjaamista. Pikkuhiljaa Dendra keskitti huomionsa karsinan heiniin ja alkoi niitä mussuttamaan. Samaan aikaan tietenkin kuulostellen ja varovaisesti, mutta kuitenkin melko rennon oloisena. Pudotin harjan vahingossa maahan. Dendra nosti päänsä ja jähmettyi hetkeksi, mutta kun jatkoin harjaamista pystyi se taas hieman rentoutua. Lopettelin kavioiden puhdistukseen, jonka jälkeen loimitin neidin. Siihen se ei ollut vielä tottunut, enkä tajunnut miten Jaakko pystyi asian aikaisemmin hoitamaan, mutta pienen rauhoittelun jälkeen saatiin nuttu takaisin päälle ja neiti ulos rauhoittumaan. Tästä on hyvä jatkaa ja pian varmasti päästään selkään, jos tätä menoa jatkuu. Lähdin kotiin aamupalalle ja päivällä sitten takaisin ruokkimaan Dendra-kaunokainen.
15. syyskuuta 2015 - Hermoheikko otus - kirjoittanut omistaja
"Eihän tätä hevosta edes saa lastattua..", ajattelin kun koitimme kasvattajan kanssa saada juuri ostamaani tamma traileriin. Kotopuolessa odotti kaikki valmiina ja miehenikin oli siellä odottamassa, jospa tulisin kotiin perheenlisäyksen kanssa, mutta piru vieköön eihän me tätä menoa edes päästä kotiin. Kun valehtelematta tunnin aherruksen jälkeen tamma oli traikussa ja viimeiset varoituksen sanat kuunneltu, lähdin ajamaan aran ja traikussa huutavan neidin kanssa kotiin. Matkalta soittelin miehelleni Jaakolle pahoitellen matkan kestämistä ja selittäen mitä oli tultu tehtyä. Mies ihan etevänä hevosihmisenä kyseenalaisti kertomaani, mutta kun kotiin päästiin niin oli hänkin samaa mieltä kuin minä. Hermoheikko otus tuo oli ja nyt minun oli muovattava siitä yhteiskuntakelpoinen tammaneiti, jonka kanssa päästäisiin joskus ehkä starttamaan kisoissakin. Tällä hetkellä se oli kyllä kauainen haave. Ensimmäisenä haaveena oli saada tamma luottamaan ihmisiin.
Jaakon avustuksella purimme mustanruunikon kaunokaisen traikusta ja heti se pääsi heinän ääreen omaan rauhaan, jotta vähän rauhoittuisi. "Mitä sä ihan oikeesti ajattelit?!" Jaakko katsoi minua kuin hullua. "Siis mä ihan oikeesti näin ton potentiaalin! Annas ku mä vielä näytän sulle", hullunkiilto silmissäni vauhkosin miehelle hänen pudistellessa vain päätään. "Mä suuntaan ainakin kotiin nukkumaan, tuu sit perästä", huikkasi Jaakko ja hyppäsi pieneen maasturiinsa. Mä palasin vielä sisälle oikeasti miettimään mitä mä silloin tarjouksen tehdessäni ajattelin. Ajattelin noita sinisiä silmiä, tuota arkaa olentoa, joka valkuaiset vilkkuen säikähti jos vähänkään korotti ääntä tai otti äkkiliikkeen. Karsinan suojissa heinän äärellä tuo Dendraksi kutsuttu tamma oli kuitenkin nyt rauhallisesti vaikka minä sen ulkopuolella sitä tuijottelin. Ehkäpä järkevintä olisi totuttaa se minun ääneeni ensin ja aloin höpisemään sille niitä näitä tasaisella, hiljaisella ja rauhallisella äänellä. Tamma hieman säpsähti ja kuunteli, mutta jatkoi mussutusta. Tämä minulle riitti ensimmäiseltä illalta, se että tamma ei kavahda nurkkaan ääntäni. Siitä on hyvä jatkaa...
Varustekaappi
• Kotitreeneissä sileällä tai esteillä ruskea estesatula, punainen satulahuopa, ruskeat aachensuitset kolmipalakuolaimella ja punaiset jännesuojat joka jalkaan
• Valmennuksissa ruskea siistitty estesatula, musta satulahuopa, ruskeat siistityt aachensuitset kolmipalakuolaimella ja mustat jännesuojat joka jalkaan
• Kilpailuissa ruskea pesty estesatula, valkoinen satulahuopa, ruskeat pestyt aachensuitset kolmipalakuolaimella ja mustat jännesuojat joka jalkaan
• Kotikäytössä punainen pehmustettu riimu, kilpailuissa ja valmennuksissa tummanruskea nahkariimu
• Punaista talliloimea käytetään kylmillä säillä tallissa tai todella kovilla pakkasilla toppaloimen alla
• Punainen sadeloimi aina sateella ulos
• Musta toppaloimi laitetaan kun lämpötila laskee alle nollan.
• Enkkuvilttiä käytetään kuljetukseen ja kuivatukseen
• Dendra syö kolmesti päivässä ja sille annetaan heinää myös samoina aikoina. Iltaruoka turpoamaan päiväruoan yhteydessä!
